Kääk! Mitä opelle lahjaksi?

Se tuli sittenkin. Kiire.
Sitten muistinkin tämän ikihitin. Rockyroads!
Pikaisesti kauppaan ja puolessatoista tunnissa, oli herkut valmiita paketoitavaksi.
Huhhuh.

Pari vuotta sitten tein näitä lahjaksi ja joulun jälkeen tuli toive, että näitä saa sitten tuoda lahjaksi joka vuosi. Viime vuonna homma unohtui, mutta nyt kiireen sanelemana tein samantien hieman enemmän, jotta kaikille riittäisi.  Mielenkiinnon ylläpitämiseksi vaihdoin vähän aineksia.
Nyt suklaan joukosta paljastuu popcornia, vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja Omar -karkkeja.

Rocky road

n. 56 kpl

600g taloussuklaata (toki muukin suklaa käy, mutta tämä kovettuu aika hyvin)

4 dl popcornia

1 dl cachew pähkinöitä

90 g vaahtokarkkeja

18 kpl Omar –karkkeja

suolaa

Valmista popcornit ja mausta suolalla.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa.

Muista, että suklaan sekaan ei saa mennä tippaakaan vettä.

Leikkaa Omarit ja vaahtokarkit puoliksi.

Kaada popcornit  25 cm x40 cm tai pienemmän vuoan pohjalle, leivinpaperille ja lisää loput herkut.

Sekoita ainekset sekaisin ja tarkista, että niitä on tasaisesti joka puolella.

Kaada sula suklaa tasaisesti vuokaan ainesten päälle ja auta suklaata valumaan joka paikkaan kauhalla taputellen.

Anna jähmettyä jääkaapissa noin tunti, kunnes rocky road on kovettunut ja valmis leikattavaksi.

Paketoi valkaisemattomaan leivinpaperiin ja kiinnitä nimilappu nauhalla.

Kivan näköisiä rocky roadit ovat myös lasipurkissa.

Herkkunälkä ja omenakolmiot Tatin

Leffailta lasten kanssa ja kaikilla hirvee herkkunälkä.
Kulhossa omenoita ja pakkasessa edellisjoulun joulutorttutaikinalevyjä.
Tuumasta toimeen.

Tuli muuten hyviä. Tarte Tatinin ihana maku pikaversiona.

Omenakolmiot Tatin

4 kpl torttutaikinalevyjä
3 kpl Granny Smith -omenaa
25 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 muna

Ota taikinalevyt sulamaan ja laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Kuori omenat ja pilko kuutioiksi (n. 2,5-3 cm).
Laita voi paistinpannulle ja kaada sokeri sekaan. Anna voin ja sokerin sulaa pannulle, lisää omenat ja keitä 10-15 minuuttia, kunnes omenat ovat niin pehmeitä, että murskaantuvat puuhaarukalla painamalla ja ovat saaneet hieman väriä.

Kauli taikinalevyjä niin, että saat yhdestä levystä leikattua kolme neliötä.

Laita neliön keskelle ruokalusikallinen omenasosetta, kastele reunat sormella ja paina kiinni kolmioiksi. Voitele kolmiot kananmunalla ja laita uuniin leivinpaperille n. 12 minuutiksi.

Tyttären muffinien kuorrutus ja sotkua

Omille 13v. synttäreilleen tytär halusi leipoa muffineja. Muffiniresepti on ihan perus. Netistä löytynyt, mutta kuorrutuksessa on käytetty jo vähän mielikuvitusta. Supersuklaiset muffinit saavat kruunukseen suklaakuorrutteen, johon upotetaan suklaamuroja. Suht suklaista. Hyvää.

Enne juhlia keittiö näyttää usein katastrofaaliselta. Kun keittiöön päästää myös teinin touhuamaan, on kaaoksen hallinta lähes mahdotonta. Mutta kyllä kaaoksesta aina selvitään. Vaikka viimetipassa.

Kuorrute 10:lle muffinille

100g voita
8 dl tomusokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2-3 rkl vettä
n. 2 dl suklaamuroja

Sulata voi kattilassa. Sekoita keskenään tomusokeri ja kaakao. Lisää tomusokeriseos kattilaan pikkuhiljaa, kokoajan vispilällä sekoittaen. Parasta olisi siivilöidä tomusokeriseos, niin kuorrutteeseen ei tule paakkuja. Lisää välillä vettä, jos seos tuntuu liian paksulta. Valmis seos on sileää ja paksuhkoa. Ota murot valmiiksi esille, sillä seos jähmettyy nopeasti. Levitä suklaakuorrute jäähtyneen muffinin pinnalle ja lisää suklaamurot.

Itse olisin lisännyt sekaan hieman värikkäitä nonparelleja, mutta ehdotustani ei otettu vastaan. Visio oli tekijälleen selkeä. Hyvä niin.

Suklaakakun simppeli koristelu

Eilen oli juhlat.

Tätä kakkua teen kaikille lasten synttäreille. Ilman "löllökakkua" ei tule juhlaa. Järkyttävän suussa sulava, sisältä pehmeä suklaakakku on vain niin armottoman ruma, että jokaisella synttärillä olen saman pulman edessä: Miten saan tästä edes jotenkin juhlavan? Kerran sokerihuurrutin ruusun terälehtiä ja ripottelin ne kakun päälle (hirvee homma). Useamman kerran olen tehnyt kakun päälle tomusokerilla kuvioita (sydämiä ja kirjaimia paperisapluunaa apuna käyttäen). Nyt keksin nuo veikeät liput. 

Kypsytin kakun hieman liian kypsäksi, jotta se pysyisi paremmin kasassa ja kynttilätkin pysyisivät pystyssä. Toisen kakun jätin kuitenkin sopivan löysäksi, sillä maku on kyllä ehdottomasti parempi niin. 

Lippujen tikkuina siis coktailtikut ja liput on tehty Washi -teipillä (teippitarha)

Pariisi ja Patrickin jäätelö-ohje

Pariisi on minulle pyhä kaupunki. Ehkäpä se on säilynyt sellaisena osittain siksi, että en ole asunut siellä sen jälkeen, kun äitini kanssa muutin Suomeen kolme-vuotiaana. Olen viettänyt siellä vain kesälomaviikkoja. Ne jotka asuvat Pariisissa, tekevät töitä ja elävät arkeaan siellä, eivät näe kaupunkia yhtään niin kultaisin reunuksin kuin minä. Pariisi on raskas kaupunki. Vaativa ja nopeatempoinen.

Mutta minulle Pariisi on vapauden kaupunki. Kaupunki, jossa sain olla jotain muuta, kuin mitä Suomessa koulukavereiden kanssa. Sain kokeilla toisenlaista elämää. Pariisiin liittyy paljon lapsuusmuistoja, mutta myös nuoren tytön haaveita, ajatuksia tulevasta ja elämän loputtomista mahdollisuuksista. 

Isompana, Pariisissa ollessani, kuljin katuja loputtomiin. Lähdin aamulla aikaisin ja palasin illalla myöhään. Isoäitini kuoltua, kun olin 16, asuin setäni luona Neuilly-sur-Seine -kaupungin-osassa. Serkkuni muutettua omaan asuntoon, asuin hänen luonaan Latinalaisissa kortteleissa. Istuskelin päivät pitkät kahviloissa ja puistoissa. Kiertelin kaupoissa ja metrotunneleissa. Kävin näyttelyissä ja kuuntelin ihmisten jutustelua lounaalla. Kävelin ja kävelin, kunnes tiesin serkkuni tulleen töistä -yhdeksän aikaan. Istuimme iltaa juoden punaviiniä ja syöden tonnikalaa purkista. Arki ei ollut ihan helppoa. Serkkuni ei ollut koskaan tarvinnut oppia laittamaan ruokaa. Niinpä hänen bravuurinsa on tonnikalaruoat ja suklaakakku valmistettuna valmisjauheesta. 

Joka aamu lähdin liikkeelle ja jatkoin kulkemista. Halusin tehdä kaupungista omani.

Nykyään käydessäni Pariisissa, yksi paikka jossa täytyy aina käydä on Latinalaisten korttelien Crêpperiet. Siellä tilataan ihanaa Bretagnelaista siideriä saviruukusta tarjottuna, tummista jauhoista valmistettua crêpes :iä vuohenjuustolla ja salaatilla ja jälkkäriksi crêpes :iä jäätelöllä ja suklaakastikkeella. Kuvassa oleva annos taitaa olla Crêpe Tarte Tatin...

Ensimmäinen kokemukseni Crêpes :istä on Bretagnesta. Pieneltä L'île aux Moines -saarelta...

, mutta siitä lisää joskus toiste.

Patrickin vaniljajäätelö:

Tarvitset:

Jäätelökoneen (Paras lopputulos. Sekoittaminen käy myös käsin)

7 munankeltuaista

150g sokeria

50cl täysmaitoa

20cl kermavaahtoa

1 vaniljatanko

2rkl vaniljasokeria

100g mantelirouhetta

Halkaise vaniljatanko kahtia ja kaavi siemenet.

Kiehauta maito vaniljan siementen kanssa.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kaada haalea vaniljamaito keltuaisten joukoon ja sekoita hyvin. Kaada seos kattilaan ja ja lämmitä kokoajan vispaten, kunnes seos paksuuntuu. Älä anna kiehahtaa! Lisää mausteet, esim. mantelit. Kaada sekaan kermavaahto, sekoita ja anna seoksen jäähtyä. Laita seos jäätelökoneeseen tai vaihtoehtoisesti käy sekoittamassa seosta jäätymisvaiheessa vähintään puolen tunnin välein.

Helpon, pannulla tehtävän Crêpe -ohjeen saa täältä: http://www.crepes-recette.com/

Le Gouter / Brioche sucrèe

Quest-ce que tu veut pour gouter?

Lapset ostavat koulusta kotiin tullessaan matkanvarren boulangeriestä pain au chocolat’n tai croissant in. Tai sitten  äiti tai lastenhoitaja on tehnyt kotona valmiiksi jotain välipalaa. Le gouter on Ranskassa yhtä tärkeä ateria kuin lounas.

Isoäitini Mamie asui Pariisissa Avenue Victor Hugolla 16: essa kaupunginosassa. Pölyiseltä boulevardilta oli ihana astua talon rappukäytävään. Lasinen, mustilla rautaisilla ornamenteilla koristeltu ovi oli kauhean raskas ja se naksahti, kun talon consierge, eli talonmies  painoi nappia avatakseen oven. Hän oli aina hyvin ystävällinen. Asui siinä koiransa kanssa ja päällään hänellä oli aina ruudullinen tai kukallinen työmekko. Rappukäytävä  oli aina kiiltävän puhdas ja tuoksui hieman kellarille, hieman cloritelle ja siellä oli aina kylmä. Mamien hissi oli pikkuruinen, natisi ja tuoksui vanhalta puulta. Siinä oli puiset flipflap –ovet, jotka piti työntää auki olkapäällä, jos käsissä oli tavaraa. Ovia piti aina vähän varoa, etteivät ne paiskautuneet  takaisin päin kasvoja. Mahduimme  Juuri ja juuri hissiin, Mamie, minä ja serkkuni. Viidennessä kerroksessa jäimme pois ja Mamie avasi kilisevällä avainnipullaan ison puisen koristellun oven. Vastaan pelmahti vahva Cloriten haju. Siivooja, espanjalainen Therese, oli käynyt siivoamassa.

Aamupala ja välipala syötiin Mamien luona aina keittiössä. Mamien ison asunnon keittiö ei ollut suuren suuri, lähinnä pitkulainen. Sinne kuljettiin pitkin käytävää, jota päällystivät vanhat matot. Parkettilattiat niiden alla natisivat. Seinissä oli piilokomerot koko käytävän pituudelta. Keittiön valkoiset kahdeksankulmaiset kaakelilattiat jo vähän kellersivät ja pieni sisäpihan ikkuna päästi sisään tukehtunutta valoa. Keittiön takanurkassa oli ovi, joka vei pieneen ja ahtaaseen rappukäytävään. Siinä rapussa oli talon pienimmät asunnot. Palvelijoille tarkoitetut.

Keittiön pöytä oli pieni, sellainen 50-luvun keittiönpöytä, jossa on metallireunukset ja melamiinipinta. Pöydän ympärille mahtui juuri kolme istumaan, jos kukaan ei touhunnut keittiössä muuta.

Mamie nosti pöydälle kuviollisiin ohuisiin papereihin käärityt leivonnaiset.

Paperit  oli kääritty taitavasti pyramidin muotoon, jotta leivonnaiset eivät litistyisi.

Olimme käyneet kotimatkalla tervehtimässä boulangerien tätiä, koska Suomesta saapunut lapsenlapsi oli aina iso tapaus. Minua kuulemma odotettiin siellä aina kovasti ja sainkin sitten kertoa kaikki kuulumiset koko henkilökunnan kuunnellessa ympärillä. Samalla myyjä pakkasi paperikääreisiin kaikkia lempileivonnaisiani. Kotimatkalla tervehdittiin myös vihannes kauppiasta ja lihakauppiasta.

Rapisevista paketeista paljastui muutama pain au chocolat, siis croissant-taikinaan tehty leipänen, jonka sisällä on tummaa suklaata. Toisesta paketista löytyi pari valtavaa brioche in palaa ja croissant. Viimeisessä paketissa oli yksi eclaire au chocolat- leivonnainen, jossa on suklaista creemiä sisällä ja päällä suklaakuorrutus. Se oli herkkuani ja sitä sain vierailuillani aina yllin kyllin.

Le Gouter maistui ihanalta siinä jutellessa Mamien ja juuri koulusta tulleen serkkuni kanssa niitänäitä.  Välipalan kanssa juotiin kuumaa kaakaota, jonka Mamie keitti aidosta kaakosta, voista ja sokerista. Briochin päälle sai laittaa niin paljon appelsiinimarmeladia, kuin halusi. Heti syötyämme meidän piti siirtyä pois tieltä, jotta Mamie voisi alkaa valmistaa päivällistä.

Isän luona Le gouter oli paljon arkisempi. Harvemmin boulangerien herkkuja. Paremminkin patonkia, isän tekemää hilloa, marmeladia tai camambertiä. 

Nyt, kun minulla on omia lapsia, ehdin toisinaan leipomaan heille välipalaa.

Tuoksuja minun lapsuudestani täällä meillä... Täällä Helsingissä ne saavat uuden elämän .

GrandPere Patrickin reseptillä valmistettu sokeribrioche.

Välipala on pöydässä!

Sokeria 225g

250g vehnäjauhoa

2 tl  leivinjauhetta

3-4 munaa

2dl creme fraiche ja 0,5dl kermaa sekoitettuna keskenään

40g voita+40g sokeria+1tl vaniljasokeria

Sekoita jauhot+leivinjauhe, sokeri ja munat hiljaa sähkövatkaimella, kunnes seos on tasainen. Lisää creme fraiche-kermaseos. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja laita uuniin 180c 30min.

Sekoita sulatettu voi ja sokeri+vaniljasokeri. Kun Brioche on paistunut 30 min. kaada voi-sokeriseos briochen päälle tasaisesti ja laita vielä uuniin 7-10 min.