29.11.2015
Astetta herkullisemmat pihvit
Joskus ostan valmiiksi pakattuja pihvejä. Se on helppoa, nopeaa ja lapset tykkää. Oikeasti tekisi mieli ostaa ihanaa sisäfileetä, mutta siihen ei aina ole varaa. Hienoa sisäfileetä lihatiskiltä me ostamme, kun valmistamme oikein harkitun aterian. Kastikkeet ja pari erilaista lisuketta. Tai kesäisin, kun lisukkeena on vain salaatti. Pakattua sisäfileetä ei kannata ostaa.
Olen pitkiä aikoja lasten kanssa yksin, kun mies on keikoilla, joten huolettomat ateriat ovat valttia minun arjessani ja viikonloppuisinkin. Pihvien kanssa syömme usein uunissa paahdettuja perunoita ja vihreää salaattia.
Erityisen hyvää lehtipihveistä saa parilla pikku niksillä -parilla salaisella raaka-aineella ja tietysti oikealla paistotekniikalla.
Erityisen hyvät pihvit
neljälle
4 lehtipihviä
loraus oliiviöljyä
n. ruokalusikallinen voita
hyppysellinen suolaa/pihvi/puoli
2 valkosipulin kynttä
2 oksaa rosmariinia
n. neljä oksaa timjamia
valkopippuria myllystä maun mukaan
Ota pihvit ajoissa huoneenlämpöön 1/2 h-1 h ennen paistamista, riippuen pihvien paksuudesta (paksun sisäfileen ottaisin huoneenlämpöön kaksi tuntia aikaisemmin). Jos haluat, nuiji pihvit lihanuijalla ohuemmiksi. Etenkin pakattu liha on hyvä nuijia mureaksi.
Murskaa valkosipulit veitsen kyljellä ja kuori ne. Hienonna yrtit.
Lorauta pannun pohjalle oliiviöljyä ja kuumenna pannu. Lisää voi ja anna sen sulaa.
Laita valkosipulit pannulle. Laita pihvit paistumaan.
Anna pihvien paistua rauhassa yhdeltä puolelta, kunnes liha näyttää olevan kypsynyt heman alle puoleen väliin paksuudestaan.
Mausta hyppysellisellä suolaa ja ripottele yrtit pannulle. Käännä pihvit ja suolaa paistunut pinta. Anna paistua kauniin väriseksi (kun pihvistä nousee pintaan nestettä, se on medium-kypsä) mausta pippurilla ja nosta pihvit isolle lautaselle vetäytymään, laita päälle kattilankansi tai foliota ja anna vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua. Erityisen hyvää on pannulle jäävä kastike, joten älä kaada sitä pois.
24.11.2015
Kirsikkatomaatit valkosipulikylvyssä
Nopeaa lounasta vai? Meillä on sairastupa ja lounastakin pitäisi kehitellä. Tyttären kanssa yhteistuumin ideoitu lounas, osoittautui aivan mainioksi ja mahtavan maukkaaksi.
Raviolit kirsikkatomaateilla
neljälle nälkäiselle
2 pakettia kolmen juuston tuoreravioleja
1 rasia eli 250 g kirsikkatomaatteja
loraus oliiviöljyä paistamiseen
2 valkosipulin kynttä
muutama oksa timjamia
muutama oksa lehtipersiljaa
reilu hyppysellinen suolaa
mustapippuria myllystä maun mukaan
Laita vesi kiehumaan ravioleja varten ja valmista ne pakkauksen ohjeen mukaan.
Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja murskaa valkosipulinkynnet veitsen kyljellä, kuori ja pilko pieniksi. Kuumenna oliiviöljy pannussa. Kaada pannulle tomaatit ja valkosipulit. Revi yrtit käsin pieniksi ja heitä sekaan. Freesaa tomaatteja, kunnes ovat pinnaltaan pehmenneet n. 3-5 minuuttia.
Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele päälle vielä lehtipersiljaa.
Annostele raviolit lautaselle ja kaada tomaatit niiden päälle. Nautitaan heti. Jälkkäriksi suklaata. Eiköhän näillä flunssa taltu.
21.11.2015
Mintun tuoksu -uunilohi minttupestolla
Olen tänä syksynä opiskellut ruokajournalismia Sanoman ja Haaga-Helian järjestämässä opintokokonaisuudessa. Yksi teemoista oli oman äänen löytäminen. Kotitehtäväksi tuli kirjoittaa ruokamuisto. No, teinhän juuri kirjallisen niitä, mutta muistoja löytyy paljon lisää, kun oikein kaivelee mielen sopukoita. Tässä taas yksi resepteineen:
Mintun tuoksu
On hyvin arkinen keskiviikko ja se hetki, kun pitää keksiä
mitä meillä tänään syödään. Selailen
tietokoneeltani isäni minulle lähettämiä reseptejä ja pysähdyn kalareseptin
kohdalle, jonka kastike on tehty mintusta, valkosipulista, sitruunasta ja
oliiviöljystä. Päätän tehdä sen
päivälliseksi.
Aina kulkiessani kaupassa yrttihyllyn ohi, haistan mintun tuoksun erityisen vahvasti. Otan mintturuukun käteeni, enkä voi olla nuuhkimatta sitä. Aika katoaa
hetkeksi.
On kesä ja 80-luku. Istun isän talon, vanhan vesimyllyn
sorapolulla leikkimässä ja odottamassa isää töistä kotiin. Isän uuden perheen
koti ja minun kesäkotini sijaitsee Courtenay’n kaupungissa Loiret’n laaksossa,
Ranskan vehreimmässä osassa, joka sijaitsee Pariisista etelään.
Seison keittiössämme ja kädessäni on terävin veitseni ja
edessä lempileikkuulautani. Hienonnan ensin kaupasta ostamani minttupuskan. Murskaan valkosipulin veitsen lappeella, nostan ainekset mortteliin ja murskaan niistä huumaavalta tuoksuvaa tahnamaista massaa.
Mustat kumisaappaat hölskyvät jaloissani. Isällä on beige,
kalalta tuoksuva villatakki, jossa on kyynärpäissä mokkapaikat ja resorit ovat
hieman purkautuneet. Kannan pitkää onkea, jonka kanssa on vaikea kulkea
joenrannan metsikössä isän perässä. Isällä on virveli. Minä saan vain silloin tällöin
kokeilla virvelillä heittelyä.
Isän resepti on lyhyt ja hieman epämääräinen, niinpä
sovellan ja murskaan ensin mintun ja valkosipulin ja sitten kumoan ne pieneen
kulhoon, jossa sekoitan niiden joukkoon sitruunamehun ja oliiviöljyn. Suolaa ja
vähän pippuria, ei muuta. Kastike kaadetaan kypsän, uunissa paistetun kalan
päälle. Resepti on tehty lohelle, en
silti voi olla miettimättä miltä se maistuisi hauen kanssa.
Isä on sanonut, että ääntäkään ei saa päästää. Oksan
katkeaminenkin voi pelottaa kalat pois. Yritän oikein kovasti. Se ääni, kun isän uistin molskahtaa kevyesti veteen ja virvelin
kela napsahtaa. Joen hallitsema metsikkö tuntuu taianomaiselta. Siellä
lintujenkin iltalaulu kuuluu kovempaa kuin missään muualla. On kosteaa. Haisee
savelta –upottavalta ja ikiaikaiselta. Kaiken läpi tuoksuu suloisen kirpeä ja
metsäinen villiminttu.
Hetki kun istumme koko perhe syömään, on päivän paras.
Keittiö on siisti ja illalla ei poikkeuksellisesti ole mitään ohjelmaa. Pidän
siitä, kun syömme hieman myöhemmin –puoli kahdeksan aikaan. Syödään yhdessä minä, mieheni ja kaikki kolme
lasta. Kerrotaan juttuja, kinastellaankin. Ollaan ilta kotona ja mennään nukkumaan mintun tuoksu
nenässä.
Kun palaamme myllylle, on jo myöhä. Riisun mutaiset saappaat
terassille. Kaloja ei ole perattavaksi, sillä isä päästää ahvenet aina takaisin
jokeen. Vain hauet kelpaavat. Mudan ja villimintun tuoksu seuraa minua taloon
sisään, kivisiä portaita ylös sänkyyn, tiukasti pedattujen, viileiden
lakanoiden väliin.
Uunilohi minttupestolla
4-5: lle
oliiviöljyä
1 kg kirjolohta
2 tl merisuolaa
1 ruukku vahvaa minttua
1 ruukku minttua
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
reilu hyppysellinen merisuolaa
mustapippuria myllystä maun mukaan
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele uunivuoan pohja oliiviöljyllä ja aseta kala nahkapuoli alaspäin vuokaan. Ripottele päälle 2 tl merisuolaa. Laita uuniin, alatasolle paistumaan, kalan paksuudesta riippuen 30-35 minuutiksi, kunnes kala on kypsä.
Hienonna minttu. Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella, kuori ne ja leikkaa vähän pienemmiksi.
Murskaa minttu ja valkosipulinkynnet morttelissa tai yrttisilppurissa. Kaada ne pieneen kulhoon ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita tasaiseksi seokseksi.
Kun kala on kypsä, levitä minttupesto kalan päälle. Tarjoa riisin tai höyrytettyjen kasvisten kanssa.
7.11.2015
Maailman kaunein keittiö - La plus belle quisine au monde
Isäni serkun, Gaetan-sedän talo Gersissä, lounais-Ranskassa on ranskalaisen maalaiskartanon ruumiillistuma. Talo on kaikkea sitä, mistä kirjani kertoo. Keittiö, talon sydän. Tunnelmaa ja perinteitä huokuva talo. Isoja perhepäivällisiä keittiön lämmössä ja lounaita puutarhassa. Oma yrttitarha ja kanala. Tämä osa Ranskaa jää usein turistina näkemättä, ellei harrasta viinimatkailua. Maatilat ja linnat ovat usein syvällä maaseudulla. Merenranta ja Pariisi ovat ihan eri asia.
Gaetan ja Anne keräävät mielellään ympärilleen sukulaisia ja ystäviä, koska tilaa talosta ei puutu. Kesäisin talo onkin aina täynnä. Talossa on paljolti sama tunnelma ja ympäristö kuin isäni talossa, myllyssä, vaikka maantieteellisesti sijaitsevatkin etäällä toisistaan. Koska isän myllyä ei enää ole, olen muodostanut tähän taloon voimakkaan tunnesiteen. Nyt isäni ja setäni lähdettyä pois, minunkin perheeni kuuluu tänne.
Viime kesänä ajoin lasten kanssa Gaetanin ja Annen luo isän luota. Siitä tuli yli 800 km ja 10 h matka. En ole koskaan ajanut niin pitkään. Viivyimme vain yön, mutta meistä pidettiin sitäkin parempaa huolta.
Voisin valokuvata talon keittiötä loputtomiin. Tällä kertaa ajatuksena oli ottaa kuvia kirjaani varten.
Kirjaan saakka kuvat eivät yltäneet, mutta nyt voin jakaa teille talon uniikkia tunnelmaa täällä blogissani. Sillä tästä on kyse, kun puhutaan rustiikkisesta ranskalaisesta keittiöstä ja ruoasta. Tämä tumma, täyteläinen, runsas ja täynnä tuoksuja oleva ympäristö on se, josta ranskalaisen keittiön maut syntyvät. Tämän takia ruoka on niin hyvää ja aitoa, kikkailematonta. Haistatko? Maistatko?
Omien kanojen munia
Oman puutarhan omenat
Yrtit kuivumassa
Puutarhan antimia mukaan.
Aamupalaksi kaakaota
Täysikuulla on tapana täyttää kulho vedellä ja laittaa se yöksi kuun valoon. Aamulla juodaan ensimmäisenä kuun puhdistamaa vettä, joka poistaa kaikki huolet ja surut.
Aina jos sää sallii, syödään lounas pihalla.
1.11.2015
Provencelainen tarte ratatouille
Tässä uudenlainen tapa tarjota ratatouillen makuja piirakan muodossa kahvipöydässä tai viikonloppulounaaksi.
Tämä resepti on kirjassakin, mutta kuvaa ei kirjassa ole. Tämän kuvan otin testivaiheessa lopullisesta piirakasta. Olen erityisen ylpeä tästä ihan itse alusta loppuun kehittämästäni reseptistä. On nimittäin hyvää. Ratatouillen maut on yhdistetty maukkaan piiraan päälle.
Provencelainen tarte tatin
½ kesäkurpitsaa
½ munakoiso
2 tl suolaa
1 paprika
4 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
1 tl Herbes de Provence -yrttiseosta
oliiviöljyä
hyppysellinen mustapippuria
Pohja
3 dl jauhoja
1 tl suolaa
125g pehmeää voita
1,5 rkl kylmää vettä
Ota voi ajoissa pehmenemään
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen
Pese ja leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso 1 cm paksuisiksi
viipaleiksi.
Levitä viipaleet talouspaperille ja ripottele päälle pari
reilua hyppysellistä suolaa molemmin puolin. Itketä kasviksia noin puoli tuntia
(tee sillä aikaa taikina) ja pyyhi neste pois pinnalta.
Tee taikina
Mittaa jauhot kulhoon, lisää joukkoon suola ja pehmeä voi
palasina.
Nypi voi jauhojen joukkoon, kunnes seos on tasaisen karkea.
Lisää kylmä vesi ja vaivaa ja painele taikina nopeasti
pallon muotoon. Anna taikinan levätä kulhossa.
Pese ja leikkaa paprika pieniksi viipaleiksi (2 cm x 3 cm).
Murskaa
valkosipulinkynnet veitsen kyljellä, kuori ja hienonna pieniksi.
Pese ja leikkaa tomaatit kuutioiksi.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Lämmitä uuninkestävällä paistinpannulla oliiviöljy ja paista
kasvikset laji kerrallaan pannulla, kunnes ne ovat saaneet kunnolla väriä ja
jopa hieman kärähtäneetkin osittain. Lisää joukkoon aina yhden
valkosipulinkynnen verran hienonnettua valkosipulia ja mausta kevyesti
suolalla. Laita sivuun odottamaan.
Tomaattikuutioita ei paisteta.
Pyyhi paistinpannu puhtaaksi ja lisää hieman oliiviöljyä. Ripottele
öljyyn ½ tl yrttiseosta.
Asettele kasvikset niin, että keskelle tulee kasa
paprikoita, sitten niiden ympärille kesäkurpitsaviipaleet ja ulommaiseksi
munakoisot. Asettele kasvikset hieman limittäin ja kerroksina.
Lopuksi ripottele tomaatit kaiken päälle, loput valkosipulit
ja mausta suolalla ja pippurilla, sekä yrttiseoksella.
Kauli taikina paloina jauhotetulla alustalla ja aseta pala
kerrallaan kasvisten päälle.
Laita uuniin 30 minuutiksi, kunnes taikina on saanut väriä.
Ota Tatin uunista ja kumoa se ylösalaisin tarjoiluastiaan.
Tarjoa kuumana tai kylmänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)