lauantai 21. marraskuuta 2015

Mintun tuoksu -uunilohi minttupestolla








Olen tänä syksynä opiskellut ruokajournalismia Sanoman ja Haaga-Helian järjestämässä opintokokonaisuudessa. Yksi teemoista oli oman äänen löytäminen. Kotitehtäväksi tuli kirjoittaa ruokamuisto. No, teinhän juuri kirjallisen niitä, mutta muistoja löytyy paljon lisää, kun oikein kaivelee mielen sopukoita. Tässä taas yksi resepteineen:

Mintun tuoksu

On hyvin arkinen keskiviikko ja se hetki, kun pitää keksiä mitä meillä tänään syödään. Selailen tietokoneeltani isäni minulle lähettämiä reseptejä ja pysähdyn kalareseptin kohdalle, jonka kastike on tehty mintusta, valkosipulista, sitruunasta ja oliiviöljystä.  Päätän tehdä sen päivälliseksi.
Aina kulkiessani kaupassa yrttihyllyn ohi, haistan mintun tuoksun erityisen vahvasti. Otan mintturuukun käteeni, enkä voi olla nuuhkimatta sitä. Aika katoaa hetkeksi.

On kesä ja 80-luku. Istun isän talon, vanhan vesimyllyn sorapolulla leikkimässä ja odottamassa isää töistä kotiin. Isän uuden perheen koti ja minun kesäkotini sijaitsee Courtenay’n kaupungissa Loiret’n laaksossa, Ranskan vehreimmässä osassa, joka sijaitsee Pariisista etelään. 

Seison keittiössämme ja kädessäni on terävin veitseni ja edessä lempileikkuulautani. Hienonnan ensin kaupasta ostamani minttupuskan. Murskaan valkosipulin veitsen lappeella, nostan ainekset mortteliin ja murskaan niistä huumaavalta tuoksuvaa tahnamaista massaa.

Mustat kumisaappaat hölskyvät jaloissani. Isällä on beige, kalalta tuoksuva villatakki, jossa on kyynärpäissä mokkapaikat ja resorit ovat hieman purkautuneet. Kannan pitkää onkea, jonka kanssa on vaikea kulkea joenrannan metsikössä isän perässä. Isällä on virveli. Minä saan vain silloin tällöin kokeilla virvelillä heittelyä.

Isän resepti on lyhyt ja hieman epämääräinen, niinpä sovellan ja murskaan ensin mintun ja valkosipulin ja sitten kumoan ne pieneen kulhoon, jossa sekoitan niiden joukkoon sitruunamehun ja oliiviöljyn. Suolaa ja vähän pippuria, ei muuta. Kastike kaadetaan kypsän, uunissa paistetun kalan päälle. Resepti on tehty lohelle,  en silti voi olla miettimättä miltä se maistuisi hauen kanssa.

Isä on sanonut, että ääntäkään ei saa päästää. Oksan katkeaminenkin voi pelottaa kalat pois. Yritän oikein kovasti. Se ääni, kun isän uistin molskahtaa kevyesti veteen ja virvelin kela napsahtaa. Joen hallitsema metsikkö tuntuu taianomaiselta. Siellä lintujenkin iltalaulu kuuluu kovempaa kuin missään muualla. On kosteaa. Haisee savelta –upottavalta ja ikiaikaiselta. Kaiken läpi tuoksuu suloisen kirpeä ja metsäinen villiminttu.

Hetki kun istumme koko perhe syömään, on päivän paras. Keittiö on siisti ja illalla ei poikkeuksellisesti ole mitään ohjelmaa. Pidän siitä, kun syömme hieman myöhemmin –puoli kahdeksan aikaan.  Syödään yhdessä minä, mieheni ja kaikki kolme lasta. Kerrotaan juttuja, kinastellaankin. Ollaan ilta kotona ja mennään nukkumaan mintun tuoksu nenässä.

Kun palaamme myllylle, on jo myöhä. Riisun mutaiset saappaat terassille. Kaloja ei ole perattavaksi, sillä isä päästää ahvenet aina takaisin jokeen. Vain hauet kelpaavat. Mudan ja villimintun tuoksu seuraa minua taloon sisään, kivisiä portaita ylös sänkyyn, tiukasti pedattujen, viileiden lakanoiden väliin.


Uunilohi minttupestolla
4-5: lle

oliiviöljyä 
1 kg kirjolohta
2 tl merisuolaa
1 ruukku vahvaa minttua
1 ruukku minttua
2 valkosipulinkynttä
1/2  dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
reilu hyppysellinen merisuolaa
mustapippuria myllystä maun mukaan

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele uunivuoan pohja oliiviöljyllä ja aseta kala nahkapuoli alaspäin vuokaan. Ripottele päälle 2 tl merisuolaa. Laita uuniin, alatasolle paistumaan, kalan paksuudesta riippuen 30-35 minuutiksi, kunnes kala on kypsä. 

Hienonna minttu. Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella, kuori ne ja leikkaa vähän pienemmiksi.
Murskaa minttu ja valkosipulinkynnet morttelissa tai yrttisilppurissa. Kaada ne pieneen kulhoon ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita tasaiseksi seokseksi.

Kun kala on kypsä, levitä minttupesto kalan päälle. Tarjoa riisin tai höyrytettyjen kasvisten kanssa.




Ei kommentteja: