keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Omenaiset joulutortut Tatin






Blogissani on aiemmin jo ollut tämä samainen idea, mutta arkisena herkkupalana. Unelmien Talo&Koti -lehti pyysi minulta jotain jouluista reseptiä kirjastani ja päätin tuunata omenakolmiot Tatin joulutortuiksi.

Tämä on hyvä vaihtoehto etenkin niille, jotka eivät pidä luumuhillosta tai niille, jotka ovat niin joulutorttufriikkejä, että paistavat niitä harva se ilta. Nämä omenaiset tortut ovat kivaa vaihtelua, eikä täytteen tekemisessä todellakaan nokka kauaa tuhise. Omenoiden karamellisoiminen tuo täytteeseen kivan lisän, joka ei jää luumumarmeladin varjoon. Ei laisinkaan.

Omenaiset joulutortut
10 kpl

5 kpl torttutaikinalevyjä
3 kpl Granny Smith -omenaa
25 g voita
1 1/2 dl sokeria
½ tl kanelia
n. 1,5 dl mantelilastuja
1 muna
tomusokeria viimeistelyyn

Ota taikinalevyt sulamaan ja laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Kuori omenat ja pilko pieniksi kuutioiksi.
Laita voi paistinpannulle ja kaada sokeri sekaan.
Anna voin ja sokerin sulaa pannulla, lisää omenat ja paista 10-15 minuuttia kovalla lämmöllä, kunnes sokeri on karamellisoitunut, omenat ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä. Lisää mausteeksi kaneli.

Leikkaa taikinalevyistä muotilla ympyröitä ja  painele niistä käsin hieman suurempia.
Laita ympyrän toisen puoliskon keskelle ruokalusikallinen omenasosetta, ripottele päälle mantelilastuja ja paina taikina kiinni puoliympyräksi. Voitele kolmiot kananmunalla, ripottele päälle vielä manteleita ja laita uuniin pellille, leivinpaperin päälle noin 12 minuutiksi. Koristele lopuksi tomusokerilla.






tiistai 1. joulukuuta 2015

Huppista, virheet ja painovirhe paholaiset




Keräilen tähän korjauksia kirjaan livahtaneisiin virheisiin tai epätarkkuuksiin.
Kommentteihin saa myös laittaa kysymyksiä resepteistä. Vastaan ja autan parhaani mukaan.

Laventeli créme fraîche Tarte Tatinin kanssa
Syömäkelpoista, kuivattua laventelinkukkaa saa ainakin Ruohonjuuresta
Myös täältä, Myllymäentilalta.
Toivotaan, että esimerkiksi Stocka tai isot marketit ymmärtäisivät nopeasti tämän tuotteen trendikkyyden. Itse ostin sitä Ranskasta -tietty. Olen tehnyt siitä jo siirappiakin.

Laventeliöljykin (ruoan maustamiseen tarkoitettu) käy maustamaan laventeli créme fraîche'n. Maku ei ole kuitenkaan niin hyvä.
Öljyä laitetaan ihan vain pari tippaa maun mukaan. Öljyä on itseasiassa helpompi käyttää kuin kirjan kuivattuja laventelinkukkia. Öljy lisätään créme fraîche'iin lopuksi ja sekoitetaan hyvin.

Juustomakaronit
Niitä ei laiteta uuniin.
Ohjeen alkuun on livahtanut vahingossa jonkun toisen reseptin uuninlämmitysohjeistus.


Koivulan fenkoli-kalakeitto
Ystäväni kokeiltua keittoa, hän oli sitä mieltä, että keiton tekemiseen menee enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Hän arvioi ajan tunniksi.





sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Astetta herkullisemmat pihvit





Joskus ostan valmiiksi pakattuja pihvejä. Se on helppoa, nopeaa ja lapset tykkää. Oikeasti tekisi mieli ostaa ihanaa sisäfileetä, mutta siihen ei aina ole varaa. Hienoa sisäfileetä lihatiskiltä  me ostamme, kun valmistamme oikein harkitun aterian. Kastikkeet ja pari erilaista lisuketta. Tai kesäisin, kun lisukkeena on vain salaatti. Pakattua sisäfileetä ei kannata ostaa.

Olen pitkiä aikoja lasten kanssa yksin, kun mies on keikoilla, joten huolettomat ateriat ovat valttia minun arjessani ja viikonloppuisinkin. Pihvien kanssa syömme usein uunissa paahdettuja perunoita ja vihreää salaattia.

Erityisen hyvää lehtipihveistä saa parilla pikku niksillä -parilla salaisella raaka-aineella ja tietysti oikealla paistotekniikalla.

Erityisen hyvät pihvit
neljälle

4 lehtipihviä
loraus oliiviöljyä
n. ruokalusikallinen voita
hyppysellinen suolaa/pihvi/puoli
2 valkosipulin kynttä
2 oksaa rosmariinia
n. neljä oksaa timjamia
valkopippuria myllystä maun mukaan

Ota pihvit ajoissa huoneenlämpöön 1/2 h-1 h ennen paistamista, riippuen pihvien paksuudesta (paksun sisäfileen ottaisin huoneenlämpöön kaksi tuntia aikaisemmin). Jos haluat, nuiji pihvit lihanuijalla ohuemmiksi. Etenkin pakattu liha on hyvä nuijia mureaksi.

Murskaa valkosipulit veitsen kyljellä ja kuori ne. Hienonna yrtit.
Lorauta pannun pohjalle oliiviöljyä ja kuumenna pannu. Lisää voi ja anna sen sulaa.
Laita valkosipulit pannulle. Laita pihvit paistumaan.
Anna pihvien paistua rauhassa yhdeltä puolelta, kunnes liha näyttää olevan kypsynyt heman alle puoleen väliin paksuudestaan.
Mausta hyppysellisellä suolaa ja ripottele yrtit pannulle. Käännä pihvit ja suolaa paistunut pinta. Anna paistua kauniin väriseksi (kun pihvistä nousee pintaan nestettä, se on medium-kypsä) mausta pippurilla ja nosta pihvit isolle lautaselle vetäytymään, laita päälle kattilankansi tai foliota ja anna vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua. Erityisen hyvää on pannulle jäävä kastike, joten älä kaada sitä pois.


tiistai 24. marraskuuta 2015

Kirsikkatomaatit valkosipulikylvyssä




Nopeaa lounasta vai? Meillä on sairastupa ja lounastakin pitäisi kehitellä. Tyttären kanssa yhteistuumin ideoitu lounas, osoittautui aivan mainioksi ja mahtavan maukkaaksi.

Raviolit kirsikkatomaateilla
neljälle nälkäiselle

2 pakettia kolmen juuston tuoreravioleja
1 rasia eli 250 g kirsikkatomaatteja
loraus oliiviöljyä paistamiseen
2 valkosipulin kynttä
muutama oksa timjamia
muutama oksa lehtipersiljaa
reilu hyppysellinen suolaa
mustapippuria myllystä maun mukaan

Laita vesi kiehumaan ravioleja varten ja valmista ne pakkauksen ohjeen mukaan.

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja murskaa valkosipulinkynnet veitsen kyljellä, kuori ja pilko pieniksi. Kuumenna oliiviöljy pannussa. Kaada pannulle tomaatit ja valkosipulit. Revi yrtit käsin pieniksi ja heitä sekaan. Freesaa tomaatteja, kunnes ovat pinnaltaan pehmenneet n. 3-5 minuuttia.
Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele päälle vielä lehtipersiljaa.
Annostele raviolit lautaselle ja kaada tomaatit niiden päälle. Nautitaan heti. Jälkkäriksi suklaata. Eiköhän näillä flunssa taltu.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Mintun tuoksu -uunilohi minttupestolla








Olen tänä syksynä opiskellut ruokajournalismia Sanoman ja Haaga-Helian järjestämässä opintokokonaisuudessa. Yksi teemoista oli oman äänen löytäminen. Kotitehtäväksi tuli kirjoittaa ruokamuisto. No, teinhän juuri kirjallisen niitä, mutta muistoja löytyy paljon lisää, kun oikein kaivelee mielen sopukoita. Tässä taas yksi resepteineen:

Mintun tuoksu

On hyvin arkinen keskiviikko ja se hetki, kun pitää keksiä mitä meillä tänään syödään. Selailen tietokoneeltani isäni minulle lähettämiä reseptejä ja pysähdyn kalareseptin kohdalle, jonka kastike on tehty mintusta, valkosipulista, sitruunasta ja oliiviöljystä.  Päätän tehdä sen päivälliseksi.
Aina kulkiessani kaupassa yrttihyllyn ohi, haistan mintun tuoksun erityisen vahvasti. Otan mintturuukun käteeni, enkä voi olla nuuhkimatta sitä. Aika katoaa hetkeksi.

On kesä ja 80-luku. Istun isän talon, vanhan vesimyllyn sorapolulla leikkimässä ja odottamassa isää töistä kotiin. Isän uuden perheen koti ja minun kesäkotini sijaitsee Courtenay’n kaupungissa Loiret’n laaksossa, Ranskan vehreimmässä osassa, joka sijaitsee Pariisista etelään. 

Seison keittiössämme ja kädessäni on terävin veitseni ja edessä lempileikkuulautani. Hienonnan ensin kaupasta ostamani minttupuskan. Murskaan valkosipulin veitsen lappeella, nostan ainekset mortteliin ja murskaan niistä huumaavalta tuoksuvaa tahnamaista massaa.

Mustat kumisaappaat hölskyvät jaloissani. Isällä on beige, kalalta tuoksuva villatakki, jossa on kyynärpäissä mokkapaikat ja resorit ovat hieman purkautuneet. Kannan pitkää onkea, jonka kanssa on vaikea kulkea joenrannan metsikössä isän perässä. Isällä on virveli. Minä saan vain silloin tällöin kokeilla virvelillä heittelyä.

Isän resepti on lyhyt ja hieman epämääräinen, niinpä sovellan ja murskaan ensin mintun ja valkosipulin ja sitten kumoan ne pieneen kulhoon, jossa sekoitan niiden joukkoon sitruunamehun ja oliiviöljyn. Suolaa ja vähän pippuria, ei muuta. Kastike kaadetaan kypsän, uunissa paistetun kalan päälle. Resepti on tehty lohelle,  en silti voi olla miettimättä miltä se maistuisi hauen kanssa.

Isä on sanonut, että ääntäkään ei saa päästää. Oksan katkeaminenkin voi pelottaa kalat pois. Yritän oikein kovasti. Se ääni, kun isän uistin molskahtaa kevyesti veteen ja virvelin kela napsahtaa. Joen hallitsema metsikkö tuntuu taianomaiselta. Siellä lintujenkin iltalaulu kuuluu kovempaa kuin missään muualla. On kosteaa. Haisee savelta –upottavalta ja ikiaikaiselta. Kaiken läpi tuoksuu suloisen kirpeä ja metsäinen villiminttu.

Hetki kun istumme koko perhe syömään, on päivän paras. Keittiö on siisti ja illalla ei poikkeuksellisesti ole mitään ohjelmaa. Pidän siitä, kun syömme hieman myöhemmin –puoli kahdeksan aikaan.  Syödään yhdessä minä, mieheni ja kaikki kolme lasta. Kerrotaan juttuja, kinastellaankin. Ollaan ilta kotona ja mennään nukkumaan mintun tuoksu nenässä.

Kun palaamme myllylle, on jo myöhä. Riisun mutaiset saappaat terassille. Kaloja ei ole perattavaksi, sillä isä päästää ahvenet aina takaisin jokeen. Vain hauet kelpaavat. Mudan ja villimintun tuoksu seuraa minua taloon sisään, kivisiä portaita ylös sänkyyn, tiukasti pedattujen, viileiden lakanoiden väliin.


Uunilohi minttupestolla
4-5: lle

oliiviöljyä 
1 kg kirjolohta
2 tl merisuolaa
1 ruukku vahvaa minttua
1 ruukku minttua
2 valkosipulinkynttä
1/2  dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
reilu hyppysellinen merisuolaa
mustapippuria myllystä maun mukaan

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele uunivuoan pohja oliiviöljyllä ja aseta kala nahkapuoli alaspäin vuokaan. Ripottele päälle 2 tl merisuolaa. Laita uuniin, alatasolle paistumaan, kalan paksuudesta riippuen 30-35 minuutiksi, kunnes kala on kypsä. 

Hienonna minttu. Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella, kuori ne ja leikkaa vähän pienemmiksi.
Murskaa minttu ja valkosipulinkynnet morttelissa tai yrttisilppurissa. Kaada ne pieneen kulhoon ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita tasaiseksi seokseksi.

Kun kala on kypsä, levitä minttupesto kalan päälle. Tarjoa riisin tai höyrytettyjen kasvisten kanssa.




lauantai 7. marraskuuta 2015

Maailman kaunein keittiö - La plus belle quisine au monde







Isäni serkun, Gaetan-sedän talo Gersissä, lounais-Ranskassa on ranskalaisen maalaiskartanon ruumiillistuma. Talo on kaikkea sitä, mistä kirjani kertoo. Keittiö, talon sydän. Tunnelmaa ja perinteitä huokuva talo. Isoja perhepäivällisiä keittiön lämmössä ja lounaita puutarhassa. Oma yrttitarha ja kanala. Tämä osa Ranskaa jää usein turistina näkemättä, ellei harrasta viinimatkailua. Maatilat ja linnat ovat usein syvällä maaseudulla. Merenranta ja Pariisi ovat ihan eri asia.

Gaetan ja Anne keräävät mielellään ympärilleen sukulaisia ja ystäviä, koska tilaa talosta ei puutu. Kesäisin talo onkin aina täynnä. Talossa on paljolti sama tunnelma ja ympäristö kuin isäni talossa, myllyssä, vaikka maantieteellisesti sijaitsevatkin etäällä toisistaan. Koska isän myllyä ei enää ole, olen muodostanut tähän taloon voimakkaan tunnesiteen. Nyt isäni ja setäni lähdettyä pois, minunkin perheeni kuuluu tänne. 

Viime kesänä ajoin lasten kanssa Gaetanin ja Annen luo isän luota. Siitä tuli yli 800 km ja 10 h matka. En ole koskaan ajanut niin pitkään. Viivyimme vain yön, mutta meistä pidettiin sitäkin parempaa huolta. 

Voisin valokuvata talon keittiötä loputtomiin. Tällä kertaa ajatuksena oli ottaa kuvia kirjaani varten. 
Kirjaan saakka kuvat eivät yltäneet, mutta nyt voin jakaa teille talon uniikkia tunnelmaa täällä blogissani. Sillä tästä on kyse, kun puhutaan rustiikkisesta ranskalaisesta keittiöstä ja ruoasta. Tämä tumma, täyteläinen, runsas ja täynnä tuoksuja oleva ympäristö on se, josta ranskalaisen keittiön maut syntyvät. Tämän takia ruoka on niin hyvää ja aitoa, kikkailematonta. Haistatko? Maistatko? 


Omien kanojen munia


Oman puutarhan omenat




Yrtit kuivumassa


Puutarhan antimia mukaan.


Aamupalaksi kaakaota 


Täysikuulla on tapana täyttää kulho vedellä ja laittaa se yöksi kuun valoon. Aamulla juodaan ensimmäisenä kuun puhdistamaa vettä, joka poistaa kaikki huolet ja surut.

 

Aina jos sää sallii, syödään lounas pihalla.











sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Provencelainen tarte ratatouille






Tässä uudenlainen tapa tarjota ratatouillen makuja piirakan muodossa kahvipöydässä tai viikonloppulounaaksi.
Tämä resepti on kirjassakin, mutta kuvaa ei kirjassa ole. Tämän kuvan otin testivaiheessa lopullisesta piirakasta. Olen erityisen ylpeä tästä ihan itse alusta loppuun kehittämästäni reseptistä. On nimittäin hyvää. Ratatouillen maut on yhdistetty maukkaan piiraan päälle.

Provencelainen tarte tatin

½ kesäkurpitsaa
½ munakoiso
2 tl suolaa
1 paprika
4 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
1 tl Herbes de Provence -yrttiseosta
oliiviöljyä
hyppysellinen mustapippuria

Pohja
3 dl jauhoja
1 tl suolaa                                                                                                                                              
125g pehmeää voita
1,5 rkl kylmää vettä

Ota voi ajoissa pehmenemään
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen

Pese ja leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso 1 cm paksuisiksi viipaleiksi.
Levitä viipaleet talouspaperille ja ripottele päälle pari reilua hyppysellistä suolaa molemmin puolin. Itketä kasviksia noin puoli tuntia (tee sillä aikaa taikina) ja pyyhi neste pois pinnalta.

Tee taikina
Mittaa jauhot kulhoon, lisää joukkoon suola ja pehmeä voi palasina.
Nypi voi jauhojen joukkoon, kunnes seos on tasaisen karkea.
Lisää kylmä vesi ja vaivaa ja painele taikina nopeasti pallon muotoon. Anna taikinan levätä kulhossa.

Pese ja leikkaa paprika pieniksi viipaleiksi (2 cm x 3 cm).

Murskaa  valkosipulinkynnet veitsen kyljellä, kuori ja hienonna pieniksi.

Pese ja leikkaa tomaatit kuutioiksi.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Lämmitä uuninkestävällä paistinpannulla oliiviöljy ja paista kasvikset laji kerrallaan pannulla, kunnes ne ovat saaneet kunnolla väriä ja jopa hieman kärähtäneetkin osittain. Lisää joukkoon aina yhden valkosipulinkynnen verran hienonnettua valkosipulia ja mausta kevyesti suolalla. Laita sivuun odottamaan.
Tomaattikuutioita ei paisteta.

Pyyhi paistinpannu puhtaaksi ja lisää hieman oliiviöljyä. Ripottele öljyyn ½ tl yrttiseosta.
Asettele kasvikset niin, että keskelle tulee kasa paprikoita, sitten niiden ympärille kesäkurpitsaviipaleet ja ulommaiseksi munakoisot. Asettele kasvikset hieman limittäin ja kerroksina.
Lopuksi ripottele tomaatit kaiken päälle, loput valkosipulit ja mausta suolalla ja pippurilla, sekä yrttiseoksella.

Kauli taikina paloina jauhotetulla alustalla ja aseta pala kerrallaan kasvisten päälle.
Laita uuniin 30 minuutiksi, kunnes taikina on saanut väriä.

Ota Tatin uunista ja kumoa se ylösalaisin tarjoiluastiaan. Tarjoa kuumana tai kylmänä.



torstai 29. lokakuuta 2015

Nyt sitä saa!






Tarte Tatin -kirjaa, nimittäin!
Eilen oli julkkarit ja olin kertakaikkisen hämmentynyt siitä ihmismäärästä, joka paikalle saapui.
Le Marchen fantastinen kauppahallibistro tarjosi täydelliset puitteet aamiaiselle, jossa kirjani esiteltiin toimittajille ja alan ihmisille.
Illalla oli tietysti bileet ja nyt väsyttää niin, että voisin nukkua viikon.
Tänään ja huomenna meillä syödään makaronilaatikkoa. Helppoa, sitä saa tehtyä paljon kerralla ja on lasten varma herkku.

Le Marchessa Hietanimen hallissa kannattaa muuten käydä syömässä tai vain kahvilla. He tuovat maahan myös upeita ranskalaisia hilloja, sinappeja, viinietikoita ja muuta ihanaa. Ke-su halli on auki klo 22 saakka.

Terkuin esikoiskirjailijatar.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Maurin vuohenjuusto-artisokka tarte flambée





Pieni kummipoikani sai nimen ja minä sain tehtäväkseni tehdä juhliin jotain suolaista.
Koska ruokaa piti tehdä paljon, ehdotin pitsaa, mutta juhlavaksi tuunattuna.
Tämä juhlapitsa on enemmänkin tarte flambée tai flammkueche, Joka perustuu ohueen, rapeaan pohjaan ja päälle siroteltuihin, huolella valittuihin päällisiin. Nimi juontaa juurensa siitä, että pohja paistettiin alunperin tulen päällä rapeaksi ja hieman kärähtäneeksikin. Tarte flambéen pohja on hieman erilainen kuin pitsapohja. Siinä käytetään hiivan tilalla leivinjauhetta. Minä tein tämän nyt ihan perinteisellä pitsapohjalla.

Tämän tarte flambéen pohjamakuna on créme fraîche. Päälle ripotellaan artisokan sydämiä, herkkusieniviipaleita ja vuohenjuustonokareita. Paistamisen jälkeen päälle ripotellaan lisää vuohenjuustoa, marinoitua punasipulia, rukolaa ja granaattiomenan siemeniä. Harmi, ettei Mauri Armas Juhani voinut tätä maistaa vielä. Täytyy tehdä sitä hänelle sitten vaikka 3-vuotis synttäreille.



Maurin tarte flambée
1 iso pellillinen

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

2 punasipulia
1 rkl voita
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hunajaa

n. 3 rkl créme fraîche
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1 tölkki artisokan sydämiä suolaliemessä
1/2 granaattiomenan siemenet
pari kourallista rucolaa


Lämmitä uuni 225 asteeseen.
Marinoi sipulit. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla voi ja kuullota sipulit kevyesti voissa. Kun sipulit ovat hieman kuulottuneet, lisää etikka ja hunaja. Sammuta liesi ja anna sipulien marinoitua vielä pannulla noin 5 minuuttia välillä sekoitellen. Kaada sipulit pieneen astiaan ja laita ne jääkaappiin maustumaan.

Tee pohjataikina. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Kun hiiva on täysin liuennut veteen, lisää oliiviöljy ja suola. Kaada joukkoon jauhot vähitellen, samalla vispaten ja lopuksi käsin vaivaten. Vaivaa taikina tasaiseksi ja kiinteäksi, niin ettei se tartu enää käsiin. Jauhoja voi lisätä jos tuntuu siltä. Anna taikinan kohota 20-30 minuuttia.

Leikkaa silläaikaa herkkusienet ja artisokan sydämet viipaleiksi. Leikkaa granaattiomena puoliksi poikittaissuunnassa ja kaiva siemenet ulos lusikalla tai käsin.

Kauli taikina jauhotetulle leivinpaperille ihan ohueksi levyksi. Levitä päälle crème fraîche ja ripottele päälle tasaisesti herkkusienet ja artisokan sydämet. Ripottele puolet vuohenjuustosta nokareina päälle ja laita uuniin noin 12 minuutiksi.

Nosta tarte flambée uunista ja anna jäähtyä. Juuri ennen tarjoilua leikkaa pohja annospaloiksi ja  ripottele päälle loppu vuohenjuusto nokareina, marinoitu punasipuli, rukolaa ja granaattiomenan siemeniä maun mukaan.


Juhliin oli muuten yksi hatijakummi tehnyt monta muhevaa kakkua. Lavastajan ammatti näkyi kakuissakin.











torstai 22. lokakuuta 2015

Tarte Tatin uunituoreena






Kun se on omissa käsissä fyysisesti, tunne on uskomaton. En ihan osannut mielikuvissani tänne asti.

Tarte Tatin, suuri ranskalainen keittokirja, on täynnä tuoksuja ja tunnetta. Tarinoita ja muistoja. Resepteissä on ranskalaisia klassikoita, niitä tunnetuimpia sekä vähemmän tunnettuja kotiruokia. Piiraita, omassa keittössäni syntyneitä herkkuja, pitkään haudutettavia kulinaristin unelmia, kastikkeita ja tietysti jälkiruokia.
Reseptit kertovat desit ja grammat, mutta myös sen miltä ruoka tuoksuu tai näyttää, kun se on valmista. Tämä on tärkeää ranskalaisessa keittiössä. Oikeastaan kaiken A ja O.

Kirjaa saa Akateemisesta, Suomalaisesta ja netistä ainakin täältä ja täältä. Jos haluat tilata kirjaa suuremman määrän suoraan minulta, jätä viesti, niin ollaan yhteyksissä.

Toivottavasti Tarte Tatin tuo lukijoilleen oivalluksia, onnistumisia ja hetkiä rakkaiden kanssa ruokapöydän äärellä.

Prisca