Etsin täydellistä, mutta suhteellisen helppoa croissant -reseptiä.
Ei oo helppoo.
Sain isältä tietysti hänen käyttämänsä reseptin, mutta sitä täytyy hieman muokata suomalaisiin jauhoihin sopivaksi. Jauhoa 45, kun ei suomessa käytännössä saa mistään... Vai saako?
En ainakaan netistä löytänyt suomeksi mitään siihen viittaavaa.
Kokeilin kolmea eri taikinaa ja metodia. Hommaan meni kuusi tuntia.
Yhdessä oli enemmän jauhoja, toisessa voita. Yhteen leivottiin yksi kerros voita, toiseen kolme. Yhtä nostatettiin kaksi tuntia, yhtä yön yli.
Salaisuus piilee tietysti taikinan kerroksissa, mutta myös taikinan nostattamisessa ja jääkaapissa käyneestä taikinasta tuli kauneimmat croissantit.
Lopulta, kun kokeilun tulokset olivat pellillä vielä nousemassa, juuri uuniin menossa, tuli tytär ja tiputti koko pellin lattialle. Yritin laskea kymmeneen, mutten onnistunut.
Keräsin epätoivoissani muutaman leivinpaperin päälle jääneen möykyn ja laitoin paistumaan.
Loput osuivat lattiaan ja liiskaantuivat täysin. Ne menivät roskiin.
Seuraavana aamuna leivoin vielä yhden version yön yli nousseesta taikinasta.
Kokeiluja kaikki ja tosi lähellä onnistumista.
Tällä viikolla yritän tehdä täydelliset croissantit.
Koko prosessin ajan, oli isä tukenani mailitse. Lähetin kuvia mielestäni surkean näköisitä yritelmistä ja hän yritti parhaansa mukaan olla kannustava.
Kyl tää viel tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti