lauantai 26. syyskuuta 2015

Raskas matka ja Tarte Tatin-keittokirja





Tällä kertaa Pariisi tuntui lohdulliselta. Siellä minua odotti perhe ja tukiverkosto, johon hyppäsin kuin lämpimään veteen viileänä iltana.
Jo toinen surumatka Pariisiin puolen vuoden sisään. Molemmat veljekset ovat nyt poissa. Setäni ja isäni. Maailman kokoinen aukko sydämessäni.

Isäni kuoli perjantaina 4.9. Hautajaiset olivat perjantaina 11.9. Pariisissa.
Kävin lasten kanssa sukuloimassa Ranskassa heinäkuun lopussa. Vietimme isän luona viisi päivää. Emme tienneet niiden olevan viimeiset.

Haluan kirjoittaa asiasta tänne, sillä tämä blogi on ollut olemassa isän inspiroimana. Tarkoituksena oli jakaa täällä enemmänkin isän reseptejä, mutta töiden ja arjen tiimellyksessä tuntuikin luontevammalta jakaa täällä arjen keskellä syntyneitä reseptejä. Isän reseptit jäivät blogissa herkkupaloiksi, mutta tietysti keittiöni koko makumaailma perustuu ranskalaiseen keittiöön.
Taustalla olen työstänyt kirjaa. Haaveillut siitä viitisen vuotta ja konkreettisesti tehnyt sitä vuoden verran. Kasasin kirjaa isän kanssa yhdessä. Siksi täällä on ollut niin hiljaista koko kesän. En ole yksinkertaisesti ehtinyt.

Keittokirjani Tarte Tatin - ranskalaista kotiruokaa, menee ensi viikolla painoon ja se tuntuu käsittämättömältä. Nyt kun isää ei ole, kirjan ilmestyminen tuntuu vielä merkityksellisemmältä.
Tunne on riemukas, ylpeä, helpottunut, mutta äärimmäisen surullinen ja tyhjä. Käyn tekstejä läpi viimeistä kertaa ja mietin pitääkö tekstit, joissa isä on mainittu, muuttaa imperfektiin vai pitää preesensissä. En voi lähettää hänelle mailitse kirjan taittoa tai pyytää mielipidettä siitä, näyttääkö ruoka kuvassa juuri siltä kuin pitääkin. En voi ilmoittaa, että nyt se meni painoon, pitää häntä ajan tasalla. En saa koskaan nähdä isän ilmettä, kun keittokirja on hänen käsissään. Kirjan tärkeät loppumetrit saan pärjätä aivan yksin. Ja tämä yksinäisyys tuntuu todella yksinäiseltä.

Kun kirja ilmestyy haluan, että se tuntuu jo iloiselta ja riemukkaalta asialta, sillä oikeasti kirja on sitä. Kuukaudessa mielikin ehtii virkistyä ja sydän toipua. Kirjasta välittyy rakkaus ruoanlaittoon ja siinä ollaan perusasioiden äärellä. Kahteensataankuuteenkymmeneen sivuun mahtuu paljon makuja, tuoksuja ja muistoja, unohtamatta kauniita kuvia. Toivon, että kirjan avulla lukija pääsee sukeltamaan ranskalaisen keittiön syvimpään olemukseen ja oppiikin ehkä jotain uutta kokeilemalla reseptejä rohkeasti ja tekemällä niistä sitten omiaan. Jotain helppoa viikolla, jotain monimutkaisempaa viikonloppuna. Ehkä omiin tuttuihin resepteihin saa vaihtelua kastike kerrallaan, lisuke kerrallaan. Ehkä kokeilet jotain uutta raaka-ainetta tai maustetta, jota et ole koskaan kokeillut tai opit uuden kikan.
Kunpa kirjasta välittyisi teillekin kaikki se, mitä minullekin reseptejä kehitellessäni ja harjoitellessani ja maistaessani on välittynyt. Rakkaudella tehtyä kotiruokaa. Sen parempaa ei maailmassa olekaan.

Tästä kaikki lähti.


3 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Osanottoni suuren menetyksen johdosta. Toivottavasti osaat iloita kirjasta, onnittelut siitä!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja jaksamista syksyysi. Hienoa, että olet tehnyt kirjan! Taidan lisätä lahjatoivelistalle..

-Linni

Prisca Leclerc kirjoitti...

Kiitos.