Meidän perheelle on muodostunut yksi joulunvalmisteluperinne ylitse muiden: Piparitalon rakentaminen.
Ihan alussa, kun aloittelin perinnettä ajattelin, että lapset saisivat joka joulu päättää, että millainen talo tehdään. Hyvä ajatus osoittautui kuitenkin hankalaksi toteuttaa. Muumitalo, pyöreätorninen linnake ja kylä. Oli liian haastavaa suunnitella joka vuosi uudet kaavat. Palasin siis vanhaan suunnitelmaan: Teen joka vuosi meidän oman talon samoilla kaavoilla. Lapsista on ihan parasta kurkkia piparitalon ikkunoista sisään omiin huoneisiin.
Viime vuonna tein kuitenkin uudet -pienemmät kaavat. Edellinen versio kun oli kovin suuri ja vaati valtavasti taikinaa. Tämä talo rakentuu tuplamäärästä piparitaikinaa Kotiruoka -keittokirjan reseptillä.
Ikkunat olen monta vuotta tehnyt sulattamalla ikkunoihin nallekarkkeja. Nyt nallekarkit unohtuivat, joten liivatelehdet saivat kelvata. Nättejä nekin, muttei niin kivoja lasten mielestä, koska niitä ei voi syödä.
Tänävuonna meni talon rakentamiseen monta päivää -neljä. Kun uusi työ pitää minut jopa ilta kuuteen saakka pois kotoa, jää tällaiseen touhuiluun viikolla aika paljon vähemmän aikaa. Talo olisi saattanut jäädä rakentamattakin, ellei perheen pienin olisi pitänyt minua ruodussa.
Hauskaa on seurata, kun lapset koristelevat -kukin omalla tyylillään. Isoin suunnittelee suuria, mutta huomatessaan, että suunnitelman toteuttaminen onkin hankalaa, hän lyö lekkeriksi ja lopputulos on usein aika moderni. Keskimmäinen tekee keskittyneesti oman osionsa hyvin tarkasti ja itseltään aika paljon vaatien. Pienin huiskii vähän sinnetänne ja enimmäkseen vaan syö koristeita, joista isommat sitten motkottavat. Itse olen opetellut kontrollin menettämistä ja sitä, että piparitalosta tulee meidän kaikkien näköinen -ei vain minun. Vaikeaa joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti