Terveisiä täältä isäni luota Ranskasta!
Etelä-Ranska herää juuri kevääseen. Sitruunat ovat jo lähes kypsyneet. Ilma on auringon paistaessa lämpöinen ja niin kostea, että lasten meressä kastelemat housunlahkeet eivät tahdo millään kuivua. Pilvisellä säällä on koleaa. En ole ennen ollut Etelä-Ranskassa tähän aikaan vuodesta. Aina kesällä. Rannat ovat kummallisen autioita ja lähes kaikki ravintolat ovat kiinni. Ensi viikolla alkaa sesonki.
Myöhään illalla istumme pöytään nauttimaan isän loihtimaa päivällistä. Vasikkaa kermaisessa valkoviinikastikkeessa, pähkinäistä suklaakakkua vaniljakastikkeella. Seuraavana päivänä syömme kiinalaisittain valmistettua etikkaista ja makeaa kanaa sekä Tarte Tatin jäätelöllä. Päivällinen on niin myöhään, että lasten on vaikea jaksaa jälkiruokaan saakka. Silmät ristissä he kuitenkin odottavat herkkuja, päästäkseen heti päivällisen jälkeen nukkumaan.
Kun minä kömmin nukkumaan hieman myöhemmin, kuulen terassille antavien ikkunoiden läpi, kuinka
sammakot kurnuttavat kosiolaulujaan ja viilisiat temmeltävät pihalta avautuvassa metsässä.
4 kommenttia:
Ihana juttu! Tuli nälkä ja kaukokaipuu :)
Voi... tulin juuri sunnuntaina Italiasta ja nyt tuli vielä isompi ikävä takaisin sinne. Tai Ranskaan jossa vietin viime kesänä kaksi ihanaa viikkoa. Oih ja voih.
Oi!
Ihanaan paikkaan olette päässeet! Kuulostaa melkein taianomaiselta :)
Lähetä kommentti