16.2.2015

Broileria ratouille -pedillä ja Eiffeleitä







Toin lapsille Pariisista tuliaisiksi Eiffel -makaroneja.
Kävin siskoni kanssa tajunnan räjäyttävässä ruokakaupassa, josta olisin halunnut mukaan kaiken.
Kaikessa paljouden paniikissa käteeni tarttui säälittävä pussi makaroneja lapsille.

Makutuliaisiksi päätin tehdä jotain erittäin ranskalaista arkipäivän puitteissa.
Uunissa valmistettava pikainen ratatouille olikin kelpo-idea, etenkin kun sen mausteeksi valuu täyteläisiä makuja broilerin koivista.

Tarvitset

broilerin koipia
1/2 munakoiso
1 sipuli
1 prk kokonaisia kuorittuja tomaatteja (Muttin on muuten hyviä)
2 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
herbes du provence -yrttiseosta

Paista koivet pannulla oliiviöljyssä pinnaltaan kullanvärisiksi. Mausta kevyesti suolalla.
Kaada tomaatit uunivuokaan ja pilko sipuli isoiksi lohkoiksi. Leikkaa munakoiso viipaleiksi.
Aseta munakoison viipaleet talouspaperille ja suolaa ne kevyesti. Anna niiden itkeä noin 10 minuuttia ja pyyhi itketty neste pois.
Laita sipulit, munakoisot, murskattu valkosipuli ja mausteet vuokaan ja sekoita.
Laita vuoka uuniin 225c 15 minuutiksi.
Lisää koivet kasvisten päälle 25-35 minuutiksi, riippuen koipien koosta.
Älä sekoita koipia kasvisten joukkoon, vaan anna niiden levätä kasvisten päällä, jotta niistä valuu broilerin makua rataouilleen, mutta koivet paistuvat rapeiksi pinnaltaan.

Tarjoa riisin tai pastan kanssa. Ihan tavallinenkin pasta käy, jos Eiffeleitä ei satu olemaan kaapissa.


13.2.2015

Paris mon amour...




Raskas ja surullinen matka, mutta en kuitenkaan raaskinut olla nauttimatta kaikesta siitä, mistä setänikin nautti: hyvästä ruuasta ja seurasta.
Voimat eivät kuitenkaan riittäneet skauttaamaan mitään erikoisuuksia, joten päätin paneutua klassikkoihin, lempiannoksiini randomisti valituissa Bistroissa.

Reissun kruunasi kuitenkin siskoni kanssa nautittu kaakao ja leivokset yhdessä Pariisin vanhimmista ja maineikkaimmista teehuoneista Angelinassa, Rue de Rivoli'lla.

Sunnuntaina teehuoneen edessä riitti jonoa, joka koostui suurimmaksi osaksi pariisilaisista. Jono oli suht kunnioitusta herättävä, mutta kaiken sen arvoinen. Seuraavana aamuna kävin ostamassa teehuoneen putiikista macaronseja tyttärelle. Maanantai-aamuna ei jonoa ollut lainkaan.
Angelina on ehdottomasti käymisen arvoinen.



En voi itselleni mitään. Tätähän saa Suomestakin vaikka mistä, mutta ei koskaan mitään näin hyvää. Liekö miljöö vai mikä, mutta tätä on aina pakko saada Pariisissa. 
Salade au chêvre chaud ja lasillinen viiniä.



Oeufs benedict, tämä ei ollut parhaita maistamiani benedeictejä, mutta kelpasi kyllä lounasaikaan nälkäiselle. Le Marais'n kortteleissa Le Favorit -brasserie oli kiva ja hektinen paikka.



Tämän klassisempaa brasserie -annosta ei ehkä tartarin jälkeen ole.
Steak hache, oeuf en cheval, frites. 


ANGELINA







Ja sokerina pohjalla, Angelina. Luultavimmin maailman parasta kaakaota, tummaa, paksua, samettista ja järkyttävän ihania leivoksia. 

10.2.2015

Pariisissa utuisin silmin






Lähdin Pariisiin yllättäen.
Setäni lensi taivaaseen ja edessäni oli aivan uudenlainen Pariisin matka.
Kerran aikaisemmin olen tehnyt samanmoisen matkan -Mamien kuoltua.

Vietin päivät tätini ja serkkuni kanssa surren. Kävimme papin juttusilla, suunnittelimme hautajaisia. Apuna kaukainen serkku. Illalla istuimme hiljaa, itkimme ja nauroimme.

Tällaiset raskaat ja hyvin surulliset elämän käännekohdat ovat siitä hienoja, että ne yhdistävät perhettä ja ystäviä. Setäni suurin nautinto oli, kun mahdollisimman iso osa sukua oli yhdessä. Hänen ansiostaan minullakin on yhteydet setäni ja isäni serkkuihin ja pikkuserkkuihini.

Henri-setään pystyin aina luottamaan ja hän oli mukana elämäni suurimmissa päivissä, kuten häissäni, jolloin hän saattoi minut alttarille. Hän kuunteli ja oli aina kiinnostunut asioistani.

Kolmanneksi viimeisenä päivänään hän soitti minulle ja tyttärelleen sairaalasta.
Puhelu tuntui jäähyväisiltä, vaikkei sen pitänyt sitä olla.
Perheen patriarkka ja sitova voima on poissa. Ehkä se antaa tilaa uusille sitoville voimille ja minullekin hieman vastuuta pitää yhteyttä muihinkin kuin vain lähisukuun, mutta jokin on peruuttamattomasti muuttunut.

Päivät Pariisissa kuluivat pienessä usvassa, vaikka aurinko paistoikin. Oleminen oli hidasta ja verkkaista. Vähän niin kuin koko Pariisi näin tammikuussa. Älkää luulko, että Pariisi on koskaan hiljainen, mutta tällä kertaa se tuntui siltä.